torstai 15. helmikuuta 2018

Hevoskaupoille


Kiropraktikolla käynnin jälkeen olen miettinyt jälleen Tintin vointia, onko siitä harrastehevoseksi?
Ongelmia on ollut jatkuvasti, klinikalla on juostu ja viat joita on ollut on saatu korjattua. Onko se kuitenkaan tarpeeksi, onko tätä hevosta luotu tähän maailmaan käyttöön...?

Harmi miten yksi hevonen kokee liian paljon huonoa elämänsä aikana. Tintti on kiertänyt ja ollut paikoissa joissa ei viihdy, sitä ei ole ymmärretty tai hoidettu. Hevonen ei koskaan ole turhasta ilkeä ellei sitä ole tehty ilkeäksi. Jos käsittelee hevosta niin että se on hullu, saa siitä kyllä sellaisen.

Huonot muistot pysyy pitkään hevosellakin muistissa, jos jokin asia muistuttaakin negatiivisesti jostain asiasta voi siitä ylipääseminen kestää kauan. Ymmärrän hyvin miksi Tintti on sellainen kun on, taustat kun ovat lähtökohtaisesti todella kehnot.
Meillä on nyt vasta ruvennut hommat toimimaan maastakäsin ja luottamus on hyvä. Ratsain kaikki on kuitenkin vielä edelleenkin häilyvää emmekä luota toisiimme. Molemmilla kun on huonoja muistoja jotka laukaisee molemmille stressin ja pelkotilan.
Myönnän että jännitän Tintin kanssa olemista ratsain etenkin jos olen yksin. Mikäli hevonen ottaa ja lähtee rodeota heittämään olen kovin avuton.

Hain kuitenkin pomminvarmaa hevosta joka ei missään tilanteessa pukittele omien selkäongelmieni takia. Kun tipuin 2010 kaverin hevosen selästä pahasti joutuen sairaalaan vahingoittui selkäni niin että rangan luut lähenivät niin paljon että hermot ovat jatkuvasti puristuksessa. Rajut liikkeet, raskas työ kiellettiin.

Tämä ilme kertoo että kohta lähtee..
Tintille on nyt kuitenkin varattu 23 päivä kengityksen yhteydessä selän kuvaus. Sitten on koko tamma katsottu läpikotaisin. Mikäli selästä löytyy jotain joka estää harrastehevosena olon, jää hevonen suoriltaan klinikalle.
Luulen kuitenkin ongelman olevan sellainen jonka saa kuntoon ja kuten Geert sanoi, vie aikaa mutta tulee kelpo hevonen.

Satula on varmasti ollut sellainen joka on aiheuttanut kipua. Katsoimme sovittajan kanssa tilanteen ja Mustangi oli ehdoton kielto. Olemme nyt siis ilman satulaa ja klinikkaan asti maastakäsittelyllä. Jumppaan ja hoidan Tintin selkää TENS laitteella jonka tilasin juurikin tätä varten.

Jospa tämä ongelmien kierre loppuisi nyt vihdoin ja viimein, jollain konstilla..

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Paukutellaan selkäranka läjään.

Eilen pääsimme vihdoin toisen kerran Geert Meerssemanin vastaanotolle. Alkuperäinen suunnitelma muuttui tyystin ja suuntasimme Riihimäen sijaan Tuusulaan. Matka ei ollut pitkä ja se ei olisi ollut meille ongelma, halusin Tintin hoitoon oli matka mikä vaan.

Viimeksi olimme keväällä laittamassa nikamia paikalleen ja nyt olikin korkea aika päästä uudelleen.

Matka sujui hyvin ja itse hoitohan ei kestä kauaa, alhaalla onkin kokonaisuudessaan ilman edinointia koko pläjäys. Lopussa myös kerrotaan mitä kaikkea löytyi, kerron kuitenkin tekstinä niin hyvin kun osaan.

Ongelma on selkä joka on erittäin ikävästi kipeä. Vierekkäiset nikamat ovat vastakkaisiin suuntiin vinksallaan johon myös satula on painanut. Geert ei ihmettele lainkaan jos hevonen on ollut haluton liikkumaan, vaikea, pukittelee. Tintti on kuitenkin ollut parempi ja ajoittain huono (pellolla viikko sitten)

Ongelma on kuitenkin "helppo" korjata mutta vaatii käsittelyjä vielä muutamia kertoja. Muuten Tintti oli hyvässä kunnossa ja kehui fiksuksi. Tilanne ei ole toivoton ja tämä on hoidettavissa oleva ongelma, luojankiitos..

Myös satula ongelmaa ratkottiin tänään sunnuntaina. Tintin nykyinen satula ei enään hevosen selkään mene.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Rakkaudesta hevosystävääni kohtaan.

Kanta-hämeeseen iski pakkaset vihdoin eikä se haittaa meidän menoa lainkaan. Viime talvi meni ihan päin prinkkalaa heti kun maa jäätyi, mitään ei pystytty tekemään. Reilun kuukauden jälkeen ollaan kyllä otettu ilo irti tallin mukavuuksista, Tinttikin arvostaa erityisesti solariumia johon se eilen tarhasta suorastaan juoksi.
-15 astetta oli aika kipakan tuntuinen äkkiseltään ja tamma olikin turpa jäässä tarhassa ja nökötti portilla sen näköisenä että kohtelu oli prinsessan mielestä vähintäänkin pyllystä - eihän kukaan pakkasessa halua seistä.

Tintti on myös äärimmäisen tarkka aikatauluista, jota se ei aikaisemmin osannut olla. Erkylässä se on kuitenkin heti heinien tai ruokinnan aikaan naama kiinni karsinan ovessa höristen.
Jännitin puolipv tarhausta, tuleekohan siitä mitään ja tuleeko tuosta ihan pöhkö karsinassa seisoen. No ei tullut, päinvastoin. Tintti nauttii eikä stressaa - kukaan kun ei aamulla ulos tallista lähde. Luulen myös karsinan sijainnin olevan hyvä, tamma saa olla aivan rauhassa tallin toisessa päädyssä kuitenkin karsinan luukku auki mikäli haluaa tutkailla mitä tallissa tapahtuu.

Toinen suuri muutos on se että Tintti nukkuu tallissa. Sen olen huomannut loimista jota saa olla putsaamassa jatkuvasti. Nukkuminen tallissa ei ole pahemmin ollut tapana, joten se on loistava juttu!

Olemme saaneet jo muutamia kivoja kavereita tallilta joiden kanssa satutaan samaan aikaan tallille, mm Kootussa Ravissa blogin Noora.

Päivittäin olemme tehneet jotain, maastakäsittelyä ym. Nyt vasta Tintti rupeaa tottumaan maneesiin ja sen ilmanvaihtoon joka on kauhea mörkö. En ajatellut muiden hevosten tuovan ongelmia mutta väärässähän olin. Jos maneesissa on yli 3 ratsukkoa, emme voi keskittyä. Etenkin jos joku tulee ohitse etenkin laukassa saattaa Tintti lähteä hippulat vinkuen. Vuoden aikana olen oppinut kuitenkin istumaan jos jonkin näköisessä koikkaloikassa enkä ole vielä selästä lentänyt. "kopkop!"

Vain yksi super huono päivä meillä on nyt ollut ja se oli pellolla jolloin Tintti hyppäsi pystyyn syystä x.
Sen jälkeen ei ole ollut mitään ongelmia ja hevonen on ollut todella hyvä. Luulen siis selässä olevan jumeja jotka korjaantunee nyt tulevana Lauantaina kiropraktikolla.

Pienin askelin edetään ja nautitaan yhteisistä hyvistä hetkistä.



Truu dressage hobuse Tinttarillaa.
Loppuun haluan pistää yhden videon joka koskettaa ja nostaa arvostusta. Videolla esiintyy Vega ja hänen omistaja Karin joita ihailen suuresti. Toivoisin meille samanlaista yhteyttä Tintin kanssa, sellaista luottamusta joka näillä kahdella on, se on jotain sanoinkuvaamatonta etenkin kun sen näkee itse. Hevonen elää omistajalleen sekä omistaja hevoselleen.

perjantai 2. helmikuuta 2018

Liityin Playssoniin - uhka vai mahdollisuus?


Eilen Torstaina julkaisin tiedon liittymisestä Playssonin tiimiin jossa on muitakin bloggaajia, isompia sekä pienempiä. Olen tosi otettu tarjouksesta, etenkin kun oma blogi on päiväkirja enkä ole tuottanut - tule tuottamaan muuta kuin Tinttiin liittyviä postauksia.

Blogi ei siis muutu sen osalta mitenkään, sitä ei tarvitse kenenkään pelätä tai toivoa.
En myöskään muuta tyyliä kirjoittaa rehellisesti hyvistä tai huonoista asioista, liittyy se sitten hevoseen tai bloggaukseen.

Haluan oppia ja verkostoitua erilaisiin hevosihmisiin ja otan liittymisen Playssoniin enemmän mahdollisuutena kuin uhkana, vaikka paskaa tulee niskaan varmasti. En ymmärrä mitä tai miksi ihmiset ottavat juurikin Playssonin aina puheenaiheeksi ja bloggaajat saavat haukkuja, naurettavaa.
Me emme ole koskaan olleet foorumeilla puheenaiheena, mutta tiedän sen muuttuvan tämän jälkeen.

Kaikki somet pysyy toistaiseksi niinkun ovatkin, blogi ei muuta vielä mihinkään vaan pysyy bloggerissa. Instagram pysyy ja onkin se aktiivisempi edelleen. Plussana postauksia tulee kuitenkin useammin.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Jalkaongelmat helpottaa, muut ongelmat palaa.

Kuukausi tulee täyteen Erkylässä ja meillä menee paremmin ja paremmin. Tintin yleinen kunto on huikeassa nousussa ja mielentila on levollinen.

Treenit on lähtenyt käyntiin vauhdikkaasti mutta hyvin. Kun saisimme vielä rentouden maneesissa ja sen ylimääräisen hyppelyn pois, olisi koko paketti "täydellinen" hienosäädöillä. Pukittelu ongelma on siis palannut, muttei niin rajuna mitä on ollut. Oikeastaan alta häviäminen on oikea sana ja sivulle loikkaaminen. Stoppailu on myös tullut kuvioihin, mutta hokasin ongelmien tulevan etenkin silloin esiin kun hevonen rupeaa väsymään.

Laukkaaminen on jäänyt ratsain melkein kokonaan juurikin niiden hyppelyiden takia, ravit sujuu jo suht hyvin. Lihasrevähdyksen takia Tintti tahdittaa vasemmalla etusella ajoittain.
Paljon on tehtävää mutta paljon ollaan päästy eteenpäin - sairaskierteestä pikkuhiljaa pois.

Kun jalat ja kaviot saadaan kuntoon, voidaan lähteä korjaamaan muita asioita, mm: uusi satula.
Tintti protestoi varmasti jos jokin on vialla, ja luulen nyt kaiken muun pelleilyn johtuvan satulasta. Vaikka se on ollut sopiva vuosi sitten ja hevonen ei ole niinkään muuttunut sairasteluiden takia, on se jostain syystä epämiellyttävä. Satulansovittaja asuu onneksi samalla tallilla ja sanoikin että on hyvä vaihtaa kunhan vähän päästään vauhtiin ja saa vähän massaa, sen aikaa tuo menee.

Tamma näytti tänään kuitenkin uusia puolia itsestään, eikä todellakaan hyviä sellaisia. Menimme pellolle ottamaan kuvia ja olimme noin 5-10min kun alkoi temppuilu. Pukittelu ja siihen päälle pystyyn nousu. Tintti ei ole koskaan aikaisemmin maastossa tätä tehnyt, ei edes yrittänyt. Kaikki ongelmat ovat olleet kentällä joten en osannut varautua lainkaan.
Kyllä meno oli jo vaarallisen puolella, onneksi meillä oli kuitenkin kuvaaja mukana jos olisin tippunut, ainekset oli isompaankin..

Muutama viikko ja pääsemme Geertin luo, jospa ongelma tähän uuteen juttuun selviää hänen vastaanotolla. Toivon todella selässä olevan vain joku jumi joka poistaa nämä rajut pukittelut taas.

29.1 Rakennetta. Lisää lihaksia kaipaa.. 

Vasen takanen 29.1. Ruvet rupeaa olemaan tosi siistit. Turvotusta on vielä vähän yön jälkeen


29.1 pellolla. Tintin ensimmäinen kerta takajaloilla kunnolla mun aikana. Not nice!!

Kun meni liian villiksi ratsain, sai tamma päästellä liinan päässä..

tiistai 23. tammikuuta 2018

Uusi Talli - Uusi Hevonen

Aikaa on kulunut jokunen viikko viimeisimmästä postauksesta. Vihdoin alan itse olla kartalla mitä kaikkea parin viime kuukauden aikana on tapahtunut. Kaikki tapahtui kuitenkin todella nopeasti pienillä varoitusajoilla. Kaikella on kuitenkin ollut selkeästi tarkoitus ja tälläisenä taikauskoisena höpsönä se korostuu.

En olisi  syksyllä uskonut näin käyvän ja olevamme tässä tilanteessa, onnellisessa tilanteessa. Mikäli tätä ei olisi tapahtunut, luulen että olisin pistänyt hanskat tiskiin ja antanut olla. Pitkään jatkunut stressi on helpottanut ja hevosen vointi on aivan toista mitä 3kuukautta sitten.
Vaikka aurinko paistaa välillä risukasaankin ei stressiltä ole vältytty eikä se koskaan tule kokonaan näiden eläinten kanssa poistumaankaan.

Kuten mainitsin, on Tintti muuttunut etenkin henkisesti sekä myös fyysisesti parempaan suuntaan. Alkuun jalan ongelmat palasi ja jouduin hakemaan lääkekuurin joka poisti "kopkop" tulehduksen ja helpotti tamman oloa. Rupi on siisti muttei kokonaan pois. Saa nähdä tuleeko arpien kohdalla karvaa ollenkaan ja jos tulee niin minkä väristä.

Käyttäytyminen on aivan erilainen, tallissa pystyy olemaan yksin eikä se ole mikään ongelma. Mitään huonoja tapoja ei enään ole. Solarium on Tintin mielestä paras asia ikinä ja onkin prinsessana aina lämmittelemässä.
Töihin olemme myös päässeet pari viikkoa ja ollaan jopa ihan kunnon treenitkin vedetty. Valitettavasti tai ehkä onneksi Tipu on saanut energiaa ja on aivan eri hevonen, ei ole nimittäin mikään eteenpäin potkittava mitä aikaisemmin.. Välillä meinaa pupu mennä pöksyyn kun neiti leiskauttaa isompaa ravia tai laukkaa.

Pieniä ongelmia meillä on kuitenkin ollut juurikin liikutuksissa. Vaikka hevonen on tottunut muihin, jännittää se jos maneesissa on useampi ja aloittaa suoranaisen perseilyn. Hyppii ja loikkii, pysähdyksiä unohtamatta. Ilmanvaihto on myös asia mitä pitää pelätä ihan kauheasti.. On mamma saanut parit rodeot koettua ettei ne vaan unohdu.
Pääsääntöisesti Tipu on kuitenkin ollut ihan mieletön ja tekee mielellään töitä, riippuen mikä on sen hetken mielentila.

Vähitellen alkaa kunto ja lihakset palaamaan mutta pitkään siihen menee.
Olen kuitenkin äärettömän onnellinen uudesta tallipaikasta vaikka tiedän että näin tavantallaajana sitä saa painaa töitä 3 kertaa enemmän mitä ennen. Kaikkeni olen antanut ja tulen hevoseni eteen tekemään!


lauantai 23. joulukuuta 2017

Mitä jos mikään ei muutu?

22.12 Jälleen klinikalla
Joulu alkoi meillä Tintin kanssa klinikalla Jaskan hoivissa. Aikamme olisi ollut vasta 5.1 mutta tamma halusi selkeästi nopeammin hoitoon ja irroitti etusesta kengän. Eipä siinä muu auttanut kun soitella pikaista aikaa ja päästiinkin kahden päivän sisällä.

Kaikki on taas hyvin nopean toiminnan ansiosta. Jaskalle sekä klinikalle kiitokset nopeasta reakoinnista ja vaikka kiire painoi päälle, ottivat he meidät ylimääräisenä Perjantaina 22.12.

Tämän sairasloman aikana on ajatukset tulevasta nousseet pintaan, etenkin kun useilla bloggaajilla on omien hevosten kanssa rankkoja aikoja ollut tai tulossa, - ikiuneen lähettäminen.
Mitä jos muutto uuteen talliin ei autakaan vaan ongelmat jatkuvat. Jaksaisinko enään ja riittävätkö rahat.
Hevosen hoitokustannukset ovat suuria ja tähän mennessä olen pistänyt kaikki säästöt Tintin hoitoihin, mitään ei jää säästöön.

Kulunut vuosi on ollut äärimmäisen rankka henkisesti ja fyysisesti. En ole päässyt nauttimaan hevostelusta lainkaan vaan ollaan ryvetty milloin mistäkin syystä syvemmällä ja yritetty nousta ylemmäs, tiputtu jälleen alas. 
Stressi on järkyttävä edelleen, mutta yritän miettiä asioita positiivisesti. Kuluneen kuukauden aikana olen koittanut "unohtaa" kaiken hevosiin liittyvän ja rentoutua. En ole oikein viihtynyt Tintin luona ja käynkin todella nopeasti kurkkaamassa päivittäin miten se voi. Motivaatio heittelee päivittäin, odotan innolla muuttoa Erkylään ja tämäkin muutos on ollut kyllä hyväksi. 
Se ei kuitenkaan vie pois ajatusta "no, ei se kestä päivää pidempään ettei mitään olisi...." 
En uskalla haaveilla mistään vaan stressaan teenkö tarpeeksi, onko kaikki varmasti hyvin, entä jos...

Onko tämä hevonen "se oikea", entä jos me ei vaan kuuluta yhteen ja siksi hevonen on jatkuvasti sairaslomalla. Kaikkea sitä ihminen miettii, luulen kuitenkin etten ole ainut jolla nämä ajatukset kulkevat päässä etenkin jos on ollut näinkin paljon ongelmia.

Tämä postaus on selkeästi oman pään ja ajatusten purkamista ilman mitään järkeä, kuitenkin helpottaa joskus miettiä ääneen asioita ettei märehdi niitä yksin sekoamis pisteeseen asti.

Tulevalta vuodelta toivon vain yhtä asiaa ja se on terve sekä hyvinvoiva hevonen. Mitään muuta en halua niin paljoa kun nähdä ettei mikään vaivaa ja pystymme yhdessä nauttimaan elämästä.
Ehkä se on liikaa pyydetty, mutta olemme jo kokeneet mielestämme aivan liikaa vastoinkäymisiä.